Kuka minä? Olen siis 19-vuotias tarjoilijaopiskelija Mikkelissä, alunperin kotoisin Savonlinnasta. Tällä hetkellä tarinani on siinä vaiheessa, että opettelen tarjoilijan perusosaamista koulussa ja käyn samaan aikaan töissä ja topissa erään yrittäjän eri toimipisteissä.

Ennen tätä opiskelin Savonlinassa lukiossa ja haaveilin metallisepän urasta. Mikkeliin muutin kesken lukio-opintojen (paaljon etäkursseja) ja aloin etsiä oppisopimuspaikkaa. Löysinkin sellaisen, tai niin kuvittelin. Kyseisestä yrityksestä luvattiin aina vain, että palataan kuukauden päästä, nyt on vähän täyttä. Tätä jatkui pitkään ja lopulta yhteydenototkin lakkasi. Rahapula alkoi iskeä voimalla päälle, aikuislukio-opiskelijan tuet olivat pyöreä 0e. Työkkäriin siis itkemään rahaa. Työpaikkaa ei sieltäkään vielä irronnut, koska lukiolaisena ei työmarkkinatuki minulle kuulunut. Sain vain kuulla, että aikaisemmin mainittu oppisopimuspaikka oli tyhjää puhetta, eihän minulla olisi siihenkää oikeutta tuellisesti ollut! Kiitos tästä.

Mutta! Sain viimeisellä valkolakin 2,5 vuoden lukio-opiskelun jälkeen ja jo seuraavana päivänä napotin työkkärissä vaatimassa töitä. Oma työkkärin mieheni oli kannustava ja hänen avullaan sainkin jo samana päivänä töitä. En metallialalta, pyh. Lähdin takaisin ravintola-alalle (yläaste - lukio aikana olin siis viikonloppuapulainen Savonlinnalaisessa kahvilassa). Sain pestin eräästä ruokaravintolasta, pahimpana joulusesonkina. Keittiö työ oli jo ennestään tuttua ja nautin sen tekemisestä. Kuitenkin pikku hiljaa salityö alkoi valjeta minulle. Yläkerran pubi (joka on alakerran lisäksi osa em. yrittäjän ketjua) oli sitä jotain. Puoli vuotta työkkärin kirjoilla olin ja päähäni syntyi idea. Kouluun, tarjoilijakouluun! Makustelin ideaa melko kauan ja sitten laitoin hakemuksen.

Seuraavan kesän olinkin jo samaisen yrittäjän palkkalistoilla, paljon töitä ja tasaista kiertoa kaikissa Mikkelin toimipisteissä. Ei mitään ammattia, mutta sitkeällä työllä sain itselleni hyvän työntekijän maineen. Kuitenkaan en löytänyt niin suurta rakkausta ruokaan, mukavaa työtä mutta ei sen enempää. Tilanne etenikin jo siihen pisteeseen, että pääsin kouluun. Työpaikka ja koulu, aika pro olo!

Nyt, noin kuukauden opsikeluajan jälkeen en kadu päätöstäni. Innostun aina vain enemmän mitä laajemmin asioita opin. Ja työpaikallani on kannustettu mahtavasti ammatinhankinnan suhteen, en ole enää tiskari/kylmäkkö/jokapaikanhöylätyttönen vaan tarjoilijaopiskelija. Olen saanut aina vain enemmän tehtäviä salin puolella, mutta kyllä keittiössäkin on vielä tekemistä. Ihanan monipuolista työtä siis, ikinä ei tiedä millainen päivä huominen on.

Nyt tarkoituksen on saada perustutkinto handuun ja ainakin näillä näkymin jatkaa saman yrittäjän leivissä, katsoo mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Sitten ehkä ammatti- ja baarimestarintutkintoa kehiin. Mutta eihän sitä tiedä, en ole sitä metallialakaan unohtanut, vielä ainakaan.