Koulu sitten todellakin alkoi. Tällä tiellä on tullut tallusteltua nyt jo puolitoista kuukautta, eikä kaduta ollenkaan. Tahti on kova, mutta se ei haittaa. Alussa oli harmiteltavaa sairastelua, mutta nyt terveydentila on vakaa ja täysillä taas eteenpäin! Koulua olen käynyt innolla, olen imenyt kaikkea tietoa ja taitoa itseeni ja mielenkiinto tätä työtä kohtaan vain kasvaa koko ajan. Niin teoria kuin käytäntökin on tuntunut mielekkäältä (varsinkin talousmatikka<3) ja sieltä sitä pientä ammattitaitoa ja varmuutta alkaa löytyä.

Lisäksi työssäoppiminen on myös alkanut, samassa turvallisessa firmassa siis. Aloitus hieman myöhästyi aikaisemmin mainitun sairastelun takia. Nyt sielläkin homma on jyrähtänyt vauhdilla käyntiin, aamut yleensä keittiössä ja lounasaika ja siitä eteenpäin salissa. Tuttua hommaahan, varsinkin leikkuulautojen ääressä, se on, mutta nyt tatsi on paljon kovempi. Uusin ja ehkä "suurin" haaste on kassa. Hymyile, lyö, rahasta, laske jne. Vaikka matikka tuttua onkin niin joudun minäkin oikeasti miettimään jotta saan kaiken tapahtumaan yhtä aikaa ja luonnollisesti. Nyt se alkaa kuitenkin sujua.

Mutta mitä tällä hetkellä? No syysloma tietenkin! Mutta, minähän itse olen tiukasti töissä. Eikä oikeastaan edes harmita, saanpahan pidettyä henkilökohtaistesta aikataulustani kiinni niin, että sairaslomat eivät oikeastaan vaikuta. Ja paljon on ollut hyötyä näistä TOPpi-päivistä, keittiössä olen päässyt mukaan ulos lähtevien tuotteiden valmisteluun ja salissa olen saanut varmuutta ja osaamista paljon lisää. Kahvinkeitto sillä modernilla vempaimella ei ole enää uutta ja outoa, liikkuminen asiakkaiden joukossa alkaa näyttää luontaiselta ja olen saanut huomata kunnon säilyneen, ei ole kertaakan illalla tarvinnut itkeä jalkakipuja. Pikku haavereita tietenkin on tullut, muun muassa tomaatin ja kurkun leikkauksen yhteydessä. Kohta peukalo näyttää aivan viimeisen päälle vuollulta. Sen siitä saa aamu-unisuudesta.

Mutta tärkein näissä työpäivissä on ollut se kassakokemuksen saanti. Syyslomasta johtuen päivät ovat olleet hiljaisempia ja se on mahdollistanut rauhallisen kassaharjoittelun. Asiakkaihin on saanut pikku hiljaa tutustua, subventiot kuulostavat korvaan jo tutuilta, lounassetelit ovat tuttuja, päässälasku rullaa, ei enää änkytystä korttikoneen temppuillessa, osaan vaihtaa kuittirullan ja jopa se hymynenkin tulee automaattisesti ja luonnostaan esiin small talkatessa asiakkaiden kanssa. Matkaahan tässä on vielä, varsinkin kun katsoo tämän minua opettavan kassan vauhtia, mutta ei se mitään. Täältä tullaan!

Mutta hyvää syyslomaa kaikille siitä nauttiville, itse nautin huomenna yhdestä saikkupäivästä (pikku jäädytysoperaatio) ja loppu viikoksi taas duuniin. Ja ensi maanantainahan se on paluu koulunpenkkiin :) (Laitan tuohon alas parit kuvat pikku aikaansaannoksista, jotka on voinu konkreettisesti kuvata)

Joka päiväistä salaattipöydän tekoa. Tänään tarjolla oli vihreä salaatti, porkkanaraaste (lisänä kaali-kesäkurpitsaraaste), perunasalaatti (lisänä oliivi-kanahiilari) ja melonia (varalla raejuustoa). Itse hoitanut pääasiassa vihreän ainesten käsittelyn ja raasteiden teon.

Tänään "pikku" aamupuhteena oli rakentaa päälle 30 juusto-kinkku-tomaatti-kurkku - sämpyläistä ulos lähteväksi. Totta kai leivän rakennuksen jälkeen kelmutus ja pakkaus laatikkoon.